"Pekka Piekäinen on viettänyt kultasepänverstaassa lähes pienen ikänsä (26 vuotta) ja suunnitellut koruja jo seitsemän vuotta. Hänen tuttavapiiriinsä kuuluu 70-vuotias venäläisyntyinen kultaseppä ja tämän verstas on kiehtonut Piekäistä lapsesta saakka" (Keskisuomalainen, 14.11.1971). Pekka piti hopeasta enemmän kuin kullasta, hopea on vapaampaa ja muokkautuvampaa. Kulta taas konservatiivistä, mutta sitäkään ei voi hylätä, koska kullan suosio on ikuista. Piekäisen luonnoslehtiöt olivat täynnä sormuksia, sormuksia koska se oli hänen mielestään kivoin ja elävin koru. Piekäisen mielestä korun suosio ei vähene, materiaalit saattavat vaihdella, mutta kokeilujen jälkeen siirrytään aina takaisin kultaan ja hopeaan. Niiden kauneuteen kun ei koskaan kyllästytä.